Valkokullan piha ja palvelut korvasivat metsän
Kategoria: Seniorit Perusturva
Kesäkuun alussa Masalassa Vernerintie 9A:ssa sijaitseva Valkokulta sai uusia asukkaita. Volskodin toiminta, asukkaat ja hoitajat siirtyivät Yrjö ja Hanna –säätiöltä vuokrattuihin tiloihin.
Muutto oli monella tapaa raskas, kun viralliset päätökset venyivät lähelle muuttohetkeä, mutta nyt elämä alkaa löytää rauhallisen ja turvallisen uomansa Valkokullan 30 paikkaisessa tehostetun palveluasumisen yksikössä.
Volskoti on ollut koti monelle. Osa asukkaista oli asunut siellä jo useita vuosia ja muutama työntekijäkin oli ollut talossa jo parikymmentä vuotta. Lähtö oli ymmärrettävästi haikea osalle asukkaista, omaista ja työntekijöistä, mutta osa odotti uusia tiloja ja mahdollisuuksia.
Volskodin ympäristö metsineen ja kartanoineen oli ihastuttava, mutta itse talo ei täyttänyt lain tehostetulle palveluasumiselle asettamia vaatimuksia. Lisäksi rakennus oli vanha ja huonossa kunnossa: viime vuodet talossa oli lähes jatkuvasti jokin korjaustyö käynnissä.
Uusi ympäristö kerrostalojen keskellä ja junaradan vieressä on aivan toisenlainen. Upea metsä on poissa, mutta sen tilalla on asfaltoituja kävelyteitä, joilla pääsee liikkumaan pyörätuolilla. On myös kauppoja, joista voi käydä ostamassa jäätelöä ja kirjasto ja kirkko ja kirkkokonsertteja. Asukkaiden maisemat muuttuivat, mutta elämänpiiri laajeni huomattavasti.
Valkokullassa on myös turvallinen, aidattu puutarha. Asukkaat pääsevät sinne halutessaan itse, toisin kuin Volskodin pihalle, johon ei päässyt kuin hoitajan saattamana. Lisäksi Volsin piha-alue ei ollut aidattu ja Volsintie oli ajoittain hyvin vilkasliikenteinen. Masalan puutarhassa on tuoleja, pihakeinu ja aidan takana lasten leikkialue, jonka touhuajia on varmasti hauska katsella, kunhan helle vähän hellittää.
Helle – se tuo esiin myös yhden lisäedun: Valkokullan ilmastointi toimii ja sisällä on mukavan viileää. Lisäksi Valkokullassa kaikilla on omat huoneet, joita voi kalustaa mielensä mukaan sekä omat tilavat wc:t. Kaikki tehostetun palveluasumisen rakenteelliset vaatimukset täyttyvät.
Volsin rauhalla oli myös kääntöpuoli: liikenneyhteydet olivat sen verran kehnot, että sinne oli vaikeaa päästä ilman omaa autoa. Valkokultaan on huomattavasti helpompi tulla julkisella kulkuvälineillä tai omalla autolla. Sujuvat liikenneyhteydet helpottavat todennäköisesti rekrytointia.
Kun Volskodin toiminnan lakkauttaminen oli varmaa, kysyttiin ja kuultiin asukkaiden toiveita tulevan asunnon suhteen. Myös omaisten mielipidettä kuunneltiin, mikäli asukas ei itse pystynyt ilmaisemaan toivettaan. Kaikille asukkaille järjestyi hoiva- tai hoitopaikka Kirkkonummelta. Muutama asukas muutti omasta tai omaisen toiveesta toiselle paikkakunnalle.
Volskodin asukkaista viisi siirtyi Kirkkonummen keskustassa sijaitsevaan yksityiseen hoivakoti Amandaan, yksi asukas hoivakoti Kaskimäkeen Veikkolaan, neljä Hoivakoti Lehmuskartanoon ja 15 Volskodin asukasta siirtyi Masalan Valkokultaan.
Yksi Masalaan muuttajista oli Ann-Marie Lundström. Ann-Marien huone on täynnä lehtiä ja kirjoja ja lankakeriä. Ann-Marie kutoo peittoja Kreikan pakolaisille ja lukee rakkausromaaneja.
Ann-Marie Lundsrtöm on asunut Kirkkonummella koko ikänsä ja työskennellyt perhepäivähoitajana Evitskogissa. Nyt kaksi hänen hoitolapsistaan on hoitajina Valkokullassa. Ann-Marien huoneen seinillä on kuvia lapsenlapsista ja tytär käy joka viikko vierailulla.
Uuteen taloon hän on jo sopeutunut, mutta hänellä on vähän ikävä vanhoja hoitajia: Volskodissa hoitajat olivat ihania, mutta nyt tutuimmat työskentelevät eri kerroksessa. Uudetkin ovat kyllä mukavia.
Yksi vanhoista, rakkaista hoitajista on Michael Lillqvist, joka ehti työskennellä neljä vuotta Volskodissa. Henkilökunnalle muutto uusiin tiloihin on ollut haastavampi kuin asukkaille, sillä moni kiintyi metsän keskellä olevaan vanhaan taloon. Mutta käyttökelpoinen piha, ilmastointi ja työn helpottuminen väljemmissä tiloissa korvaavat Lillqvistin mielestä osan siitä tunnelmasta, joka menetettiin.
Palvelupäällikkö Sari Ahola kertoo, että muuttoon liittyviä asioita on pyritty käsittelemään henkilökunnan kanssa eri tavoin kevään ja kesän aikana. Osalle työympäristön vaihtuminen voi olla raskas paitsi työsuorituksena, myös tunnetasolla.
Volskodin lakkauttaminen on ollut pitkä prosessi, joka alkoi jo syksyllä 2020. Kevään aikana poliittisen päätöksenteon myötä laadittuja suunnitelmia muutettiin, tarkennettiin ja kirkastettiin. Toukokuussa ”käärittiin hihat” ja yhteistyössä eri toimijoiden kanssa hommat hoidettiin niin, että asukkaat pääsivät muuttamaan Valkokultaan 4.6.2021. Työ ei päättynyt asukkaiden siirtymiseen, vaan jatkuu edelleen toimintojen muokkaamisella sujuviksi käytänteiksi.
Henkilökunnan kanssa on pohdittu tunteita ja suunniteltu uusia käytänteitä ja mahdollisuuksia. Vanhat jo toimivat käytänteet on siirretty osaksi toimintaa uudessa ympäristössä. Sari Ahola itse työskenteli Volskodissa lähes kaksikymmentä vuotta, mutta nyt hän iloitsee muutoksen mahdollisuudesta: jos kaikki tuovat ideoitaan ja ajatuksiaan esiin avoimesti, voidaan luoda yhdessä jotain entistä parempaa.
Erityisen iloinen Sari Ahola on siitä, että Volsin hyvä ja monipuolinen toimintakulttuuri on saatu siirtymään Valkokultaan. Volskodin kannatusyhdistys on onneksi seurannut muutossa mukana ja on taas tuomassa iloa asukkaiden arkeen.
”Det är bra”, sanoo Ann-Marie elämästä Valkokullassa. Vaikuttaa siltä, että moni on hänen kanssaan samaa mieltä.
