KRIGSMINNEN
 
 
 
 
SUOMEKSI
 
 

Hjalmar Tallberg – seppä ja kertoja

Hjalmar Tallberg syntyi sepän sukuun Kirkkonummen Överbyssä vuonna 1902. Hän oli sukunsa kuudes, ja myös viimeinen, seppä.

Tallberg aloitti sepän työt isänsä verstaassa jo 10-vuotiaana, aluksi kesäapulaisena. Ollessaan 13-vuotias hän pääsi kansakoulusta ja ryhtyi yhdessä isänsä kanssa kokopäiväiseksi sepäksi. Isänsä kuoltua vuonna 1927 Hjalmar rakennutti uuden sepänverstaan. Samana vuonna hän meni naimisiin Ines Waseniuksen kanssa. Tämän jälkeen hän jatkoi isänsä viitoittamalla tiellä yli kuusikymmentä vuotta.

Ennen sotia kyläsepän työtehtäviin kuului pääasiallisesti maataloudessa tarvittavien työkalujen valmistaminen ja korjaaminen. Myös hevosten kengittäminen kuului miltei jokapäiväiseen työhön. Sotien jälkeen traktoreiden yleistyminen ja useiden työkalujen valmistaminen teollisesti muutti sepän toimenkuvan perinpohjaisesti ja työtehtävät vähenivät.

Syksyllä 1944 kun Porkkalan alue liitettiin Neuvostoliittoon ja alueen asukkaat joutuivat evakkoon Tallberg muutti ensiksi Kylmälään. Vielä samana syksynä matka jatkui Espoon puolelle josta Hjalmarille löytyi työpaikka Kauklahden lasitehtaalta. Siellä hän työskenteli kolme vuotta ja rakensi tänä aikana itselleen asuintalon ja oman sepänverstaan Mankin aseman liepeille. Verstas valmistui vuonna 1947.

Muutettuaan Espooseen Hjalmar Tallberg alkoi kirjoittaa ylös muisteluitaan menneitten aikojen Kirkkonummelta. Vähitellen paperille syntyi satoja kertomuksia, anekdootteja, sanontoja ja sutkauksia. Hän osallistui niillä kansanrunouden keräilykilpailuihin ja tuli sen myötä tunnetuksi myös perhepiirin ulkopuolella. Vuonna 1967 hänestä tehtiin televisiodokumentti ja 1970-luvulla häntä haastateltiin useamman kerran Suomen ruotsalaisen kansanrunousarkiston, Folkkultursarkivetin, toimesta.

Tallberg oli musikaalinen ja lauloi hyvin ja mielellään. Hän myös sanoitti omia lauluja ja oli nuorempana etevä viulisti. Pelimanniura katkesi 1940-luvun lopulla kun Hjalmarin kengittämänä ollut hevonen potkaisi häntä käteen.

Hjalmar Tallberg omasi filosofisen luonteen ja olisi varmasti viihtynyt kirjojen ja opiskelun parissa jos hänellä vain olisi ollut siihen mahdollisuus. Hän oli myös lämminsydäminen ja perhekeskeinen. Tämän lisäksi hän oli hyvin lapsirakas vaikka isokokoisena, työstä mustanlikaisella olemuksellaan saattoikin pelästyttää naapurin lapset.

Verstaassa hän kävi käytännöllisesti katsoen joka päivä kuolemaansa saakka. Vanhemmiten hänen näkönsä heikkeni ja jalkansa huononi mutta hän viihtyi silti tutulla työmaallaan. Siellä hän hoiti ikivanhoja esi-isiltään perimiään sepän työkaluja ja muisteli menneitä.

Hjalmar Tallberg kuoli vuonna 1980.


Tälle sivustolle kootut tekstit pohjautuvat 1970-luvulla Folkkultursarkivetin toimesta tehtyihin haastatteluihin. Niissä Tallberg kertoo lapsuudestaan, työstään, sotamuistoistaan ja oloista Kirkkonummella 1920- ja 1930-luvulla.


Alkuperäistä haastatteluaineistoa säilytetään Svenska litteratursällskapets
Folkkultursarkiv- arkistossa. Seuraavia kokoelmia on käytetty lähteenä:

SLS 1146 1974:45 (nauhoittaja Katia Båsk)
SLS 1146 1974:51 (Katia Båsk)
SLS 1147 1975:86 (Yvonne Blom)
SLS 1147 1975:87 (Yvonne Blom)
SLS 1147 1975:88 (Yvonne Blom)

Sivuston on koonnut Ingalill Ihrcke.










 

 
 
 
   
   
 
 

 

 

Hem