Kirjavinkkari Riitta Keipi ei luovu lukemisesta eläkkeelläkään

12.06.2019 10:53

Kategoria: Kirjasto

Kirkkonummelainen Riitta Keipi on tehnyt kunnioitettavan 42 vuoden pituisen uran kirjastomaailmassa ja on kesällä jäämässä viettämään ansaittuja eläkepäiviään. Kirkkonummen kirjastossa vuodesta 1997 työskennellyt Riitta on tullut monille kuntalaisille tutuksi ensin työstään kirjastoauton kuljettaja-virkailijana ja sittemmin kirjavinkkarina. Kirjavinkkaus tarkoittaa kirjoista kertomista innostavalla tavalla, niin että kuulija innostuu lukemaan puheena olleen kirjan.

Ensimmäiset parikymmentä vuotta työurastaan Riitta työskenteli Porvoon kirjastossa virkaatekevänä kirjastonhoitajana. Tuolloin työ kirjaston neuvonnassa oli hyvin erilaista kuin nykyään: ei ollut tietokoneita eikä internetiä, vaan tiedonhakua tehtiin kortiston ja kirjojen avulla. Urallaan Riitta on nähnyt kirjastojen digikehityksen, ja hänen mielestään on hienoa, miten kirjasto on aina pysynyt yleisessä kehityksessä mukana, jopa sen kärjessä.

Riitta hakeutui Kirkkonummelle töihin, kun täällä oli paikka auki kirjastoauto-osastolla. Saadakseen työpaikan Riitan piti suorittaa kuorma-autokortti, mikä ei ollut ongelma: ison auton ajaminen sujui suuriin koneisiin tottuneelta maatalon tyttäreltä kuin luonnostaan.

Aluksi työssään kirjastoautossa Riitta huolehti ruotsinkielisestä kokoelmasta, kunnes pikkuhiljaa kiinnostuksen myötä hän alkoi siirtyä suomenkielisen lastenkirjallisuuden pariin. Riitan ehdotuksesta kirjastoauton aamureiteillä koulujen pihalla jokaiselle luokalle tuli omat ajat. Näin kaikki lapset pääsivät kirjastoautoon eikä autovierailu kilpaillut enää muiden välituntipuuhien kanssa. Riitan ideoima järjestely on auton aamureiteillä edelleen käytössä.

2000-luvun taitteessa Suomessa elettiin kirjavinkkausbuumin alkuaikoja. Riittakin osallistui vinkkauskurssille, ja vuonna 2005 hän aloitti kirjavinkkarin työt. Uusi työtehtävä tuntui luonnolliselta, sillä hän oli aina tykännyt kertoa kirjoista muille. Jo lukioikäisenä Riitta piti kotipaikkakunnallaan kolmen vuoden ajan pientä sivukirjastoa, missä hän tunsi kokoelman läpikotaisin ja suositteli kirjoja asiakkaille – hän toimi siis eräänlaisena kirjavinkkarina ennen kuin tiesi kirjavinkkarin työstä.

Riitta on kiertänyt vinkkaamassa Kirkkonummella suomenkielisissä alakouluissa. Toisen ja kuudennen luokan välisenä aikana on käyty kirjallisuutta kattavasti läpi runoista sarjakuviin ja klassikoista fantasiaan. Riitta on aina pitänyt tärkeänä sitä, että mahdollisimman monet lapset pääsevät kirjavinkkaukseen, eivät vain kirjaston lähellä sijaitsevien koulujen oppilaat. Niinpä jos oppilaiden oli hankala tulla kirjastolle, Riitta meni koululle. Viime vuosina vinkkausurakkaa on jaettu niin, että esimerkiksi lähikirjastojen työntekijät Masalassa ja Veikkolassa ovat vinkanneet alueidensa koululaisille.

Opettajat innostuivat pian Riitan vinkkauksista, ja yhteistyö koulujen kanssa on sujunut mutkattomasti. Riitta ajatteleekin, että hän on vinkkarina ollut helpottamassa alakoulujen opettajien työtä, heillä kun on niin laaja työsarka muutenkin. Suomenkielistä lastenkirjallisuutta ilmestyy vuosittain paljon, joten ajan tasalla pysytteleminen vaatii lukuhaluja. Viimeiset 15 vuotta Riitta onkin lukenut lähes kaiken vapaa-aikansa lasten ja nuorten kirjoja. Hyvistä kirjoista on ollut itsekin helppo innostua, kuten Timo Parvelan kirjoista: uusin Ella-kirja on aina tapaus. Tuo into on ollut vaivatonta tartuttaa lapsiin.

Nykyisin ollaan huolissaan lasten ja nuorten lukemisesta, mutta Riitan mielestä Kirkkonummella aihetta huoleen ei ole. Kunnassa on hyviä, lukemista arvostavia opettajia, jotka toimivat tiiviissä yhteistyössä kirjaston kanssa. Koulun ja kirjaston yhteistyö hyödyttää kaikkia, eikä esimerkiksi Riitan ole tarvinnut käyttää aikaansa työnsä tärkeyden todisteluun. Riitta on kiitollinen siitä, että hänen vinkkaustyötään on arvostettu kirjastossa.

Paljon on muuttunut Riitan työuran aikana, mutta ei sentään kaikki. Hyvät tarinat pitävät edelleen pintansa, ovat ne sitten painettuissa kirjoissa, e-kirjoissa tai äänikirjoissa. Kun lapsena saa vahvan pohjan hyvälle lukutaidolle, kantaa se myöhemmin opiskeluissa ja työelämässä. Uransa aikana Riitta on halunnut viestittää lapsille, että lukea voi jotakin hauskaakin, ei aina vain läksyjä. Lukeminen voi tuoda myös lohtua elämän vaikeisiin hetkiin.

Työ on ollut Riitalle aina tärkeää eikä hän ole kyseenalaistanut sitä, että vapaa-aika on kulunut tiiviisti lastenkirjojen parissa. Nyt kun eläke häämöttää lähitulevaisuudessa, suuntautuvat suunnitelmat kuitenkin hieman toisaalle: nyt on nimittäin aika syventyä aikuisten kirjoihin. Silmän sädehtien Riitta kertoo selailleensa kustantajien syksyn luetteloita – niin paljon ihania kirjoja on tulossa! Riitta on tehnyt koko joukon varauksia kirjastossa, ja eläkkeellä hän aikookin olla kirjaston kanta-asiakas. Syksyllä kun työajat ja -vuorot eivät enää määritä päivien kulkua, Riitta voi nauttia kirjojen lisäksi pelargonien hoidosta ja ulkoilusta perheen uuden tulokkaan, pienen chihuahuan kanssa.

Riitalle haetaan parhaillaan seuraajaa kirjaston lasten- ja nuortenosastolle. Seuraajalleen Riitta toivoo antoisia työvuosia lasten parissa, sillä lasten ilo ja innostumaan saaminen ovat olleet hänelle työssään parasta.

Kuva: Päivi Ahola

Kirjavinkkari Riitta Keipi ei luovu lukemisesta eläkkeelläkään