Itsenäisyyspäivän kansalaisjuhlaa juhlittiin karjalaisissa tunnelmissa
Kategoria: Matkailu Kulttuuri Vapaa-aika Lapsiystävällinen kunta
Kirkkonummen itsenäisyyspäivän juhlallisuudet alkoivat perinteiseen tapaan seppeltenlaskulla sankarihaudoille ennen kaksikielistä jumalanpalvelusta. Uutta tänä vuonna oli kansalaisjuhla, joka järjestettiin ensimäistä kertaa Kirkkonummen kunnantalolla.
Jumalanpalveluksen jälkeen alkoi juhlaväkeä saapua kunnantalolle niin sankoin joukoin, että aulaan jouduttiin tuomaan lisää tuoleja, jotta kaikki pääsivät istumaan. Kansalaisjuhlahan on avoin kaikille eikä ketään kutsuta, joten juhlaväen määrä pääsi yllättämään myönteisesti.
Juhlan teemana ollut ”Karjalaisuus eilen ja tänään” innosti saapumaan paikalle heitä, jotka ehkä muutoin olisivat jättäneet juhlan väliin. Kahviossa nautittiin karjalanpiirakoita ja lapsille oli käytössä ”Vunukkapirtti”, jossa nuoremmat juhlavieraat saattoivat viihtyä askartelun tai piirtämisen parissa.
Sanna Kujala perheineen pääsi yhteiskuvaan laulaja Kristiina Olannon kanssa ja kiteytti tunteensa seuraavasti: ”Kiitos hienosta juhlasta,jossa perimässä kulkeva karjalaisuus oli vahvasti esillä. Äitini vanhemmat ovat tulleet evakkoina Juukaan, Pohjois-Karjalaan, eli me kolme "tyttöä" olemme karjalaista perimää oikeinkin vahvasti. Myös oman isäni äiti oli evakko.”
Kuvassa vasemmalta Marja Liisa Nieminen, Alisa Kujala, Sanna Kujala, Kristiina Olanto, Matias Kujala ja Reino ”Pappa” Lehtonen.
Vuoden teeman hengessä oli aulaan koottu näyttely ”Lady Ostapeckin kaipuu isiensä maille”. Amerikansuomalainen valokuvaaja Lady Ostapeck syntyi New Yorkissa Finntownissa helmikuussa 1918. Hänen äitinsä Alma Häkkinen oli tullut Amerikkaan Jyväskylästä vuonna 1906. Isä Esa Kaukinen oli kotoisin Karjalan Muolaasta. Valokuvasarja ”Karjalaiset kansallispuvut” syntyi Lady Ostapeckin rakkaudenosoituksena Suomelle ja erityisesti isänsä kotikunnaille Karjalalle. Hän kiersi 1990-luvun alussa Etelä-Karjalassa vanhan palkkikameransa kanssa. Kuvauskohteina olivat Karjalan kansallispuvut. Hän kuvasi pukuja mahdollisen autenttisessa ympäristössä paikallisten naisten ja miesten ylle puettuna. Näyttely on lainassa Karjalan Liitolta ja se jatkuu tammikuun loppuun saakka.
Raaseporin maakuntakomppania muisti veteraaneja lähettämällä sotilaspartiot matkaan viemään koritervehdykset maakuntiin. Ensimmäisenä tervehdyksenä saivat paikalla olleet Åve Stark ja Aaro Hussi. Musiikkiopiston oppilaan Eva Heinrichsin kantelemusiikin sävelet osoittivat, että haastavan akustiikan omaava aula muuntui toimivaksi tilaksi musiikkiesityksille. Laulajavieraana ollut Kristiina Olanto esitti karjalaisia lauluja sekä suomeksi että karjalankielellä. Useampi juhlavieras totesi kyynelten nousseen silmäkulmaan esitysten aikana.
Kunnan tervehdyksen lausui kunnanvaltuuston puheenjohtaja Anders Adlercreutz. Puheessaan hän muistutti, kuinka itsestäänselvyys ei Suomen itsenäisyys ole, ja kuinka vaikeaa on kuvitella itsensä sen sukupolven saappaisiin, joka sodan jälkeen aloitti jälleenrakentamisen. ”Pystyisimmekö itse samaan?” Nykysukupolvea koskettavat sellaiset haasteet, joista menneiden ei tarvinnut huolehtia. Ne ovat myös laajuudeltaan globaaleja, kuten ilmastonmuutos. Kirkkonummella on pitkä historia, nykypäivän sekä kaupunki että maalaispitäjä, joka saa elantonsa korkean teknologian yrityksistä. ”Kunnanvaltuuston puheenjohtajana yritän itse vaalia sekä henkistä että materiaalista perintöä, jonka olemme yhdessä usean sukupolven kanssa luoneet. Tämä perintö on johtanut siihen, että Kirkkonummesta on kasvanut kunta, jossa asukkaat, niin nuoret kuin vanhat, viihtyvät.”
Vasemmlla Anders Adlercreutz ja oikealla Herman Merras
”Parahimmat sodiemme taatot ja parahin praasniekkarahvas” – lausui juhlapuhuja Herman Merras. Juhlaväki kuunteli hievahtamatta Karjalan maan historiaa, jossa käänteitä ja yllätyksiä oli riittämiin. Oli yllätys, että karjala on oma kielensä eikä vain yksi Suomen murteista, ja että ”Karjalassa on vanhastaan ollut kaksi kielialuetta. Laatokan länsipuoli, Etelä-Karjala ja Karjalan kannas kuuluivat kaakkoismurteiden alueeseen, kun taas Laatokan Karjalassa puhuttiin Liivinkarjalaa. Tänä päivänä tämä jälkimmäinen kieli on saanut maassamme virallisen vähemmistökielen aseman. Sitä puhuvia ihmisiä on arviolta vielä noin 4000–5000 henkeä.”
Karjalan liitto perustettiin karjalaisuuden perinteen ja tapojen vaalimiseksi sekä karjalaisten keskinäistä yhteydenpitoa varten. Kirkkonummen Karjalaseura on yksi liiton paikallisseuroista, joissa toiminta tapahtuu.
Karjaisista perinteistä mm. virpominen on levinnyt jo maahanmuuttajia myöten kaiken kansan keskuuteen ja saanut uusia muotoja. Praasniekkarahvas sai hengähdystaukoja Karjalan historian kiemuroita kuunnellessaan anekdooteista, jotka rytmittivät juhlapuhetta. ”Karjalaisuuden säilymistä kuvaa hyvin seuraava tapaus. Siirtolaislapselle hämäläisisäntä surkutteli, kuinka teiltä meni kaikki. Tyttö vastasi napakasti ei mennyt kaikki. Sisu jäi.”
